Ylensyöntiä Prahassa

Pari viikkoa sitten opimme muun muassa sen, että Praha on täydellinen matkakohde toteuttaa pitkän viikonlopun pituinen ruokafestivaali. Annokset olivat jättimäisiä, ruoka edullista ja poikkeuksetta oikein hyvää. Vielä kun sää suosi auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja lämpötilan kohotessa parhaillaan lähelle kymmentä plussa-astetta, kelpasi meidän vaeltaa hyvillä mielin ravintolasta toiseen. Wikitravel faneina ja suurkäyttäjinä, päätimme toteuttaa tämänkertaisen Prahan postauksen kyseisen sivuston hengessä.
 

Nuku

Syö

Yhdestä epäonnistuneesta Tallinnan matkasta opimme sen, että tärkeintä matkalle lähtiessä on ottaa valmiiksi ylös muutaman hyväksi kehutun ruokapaikan osoite. Mikään ei nimittäin syö fiilistä enempää kuin se, että nälkäisenä valitsee ensimmäisen vastaantulleen ravintolan, jonka ruoka on turisteille suunnattua ylihintaista, mautonta mössöä. Tällä kertaa, kuten niin monesti aiemminkin, valitsimme ravintolat tripadvisor.comin ja matkaoppaan suosittelemina. Heti kun olimme jättäneet matkalaukun hotellille, suuntasimme lounaalle vanhaankaupunkiin Maitrea-ravintolaan, josta olimme lukeneet Mondon Praha-oppaasta. Maitrean täysin kasvisruokapitoinen ruokalista kuulosti todella hyvältä, mutta täytyy myöntää, että yksi syy ravintolavalintaan oli sen erikoinen perustamistarina. Eräs hongkongilainen miljonääri söi vuohenjuustosalaatin Lehká lhava-ravintolassa ja tykästyi siihen niin paljon, että lupasi ravintolan omistaja-kokille ilmaisen liiketilan sekä maksaa ravintolan perustamiskustannukset, mikäli tämä avaisi toisen ravintolan hänen henkisen hyvinvoinnin keskukseensa. Näin syntyi Maitrea. Kieltämättä kutkutti maistaa tätä kuuluisaa vuohenjuustosalaattia, mutta lämmin vuohenjuusto-pinaatti-munakoiso focaccia sekä goulashin vegeversio veivät tällä kertaa voiton. Ravintola ei ole hinnalla pilattu, sillä kahdelle pääruualle ja kahdelle omatekoiselle inkivääri-sitruunajuomalle tuli hintaa yhteensä 400 korunaa (n. 15,50€). Mikäli haluaa nipistää vielä vähän hinnasta, niin ravintola tarjoaa lounaan 115 korunalla (4,50€).

Jälkkärille suuntasimme cafe-cafehen. Kyseinen kahvila on kuulemma paikallisten julkkisten suosiossa ja usein ruuhkainen. Meidät ohjasi viimeiseen vapaaseen pöytään mallimainen tyttö pikkutopissa bilemusiikin soidessa taustalla. Emme tiedä olivatko muut asiakkaat julkkiksia vai eivät, mutta kieltämättä kahvila oli täynnä ihmisiä, joista suurin osa näytti ottaneen mallia Paris Hiltonista tai Christian Ronaldosta. Naiset istuivat sisällä suuret aurinkolasit päässä ja pikkukoirat kainalossa (Prahassa muuten koirat ovat tervetulleita kaikkialle) kun vieressä olevat geelitukkaiset miehet istuivat näytillä shampanjalasit toisessa ja tupakat toisessa kädessä. Suosittelemme käymään kahvilassa sekä ihmisiä katselemassa että hyvien kakkujen perässä.

Illalla nappasimme jälleen kerran viimeisen vapaan pöydän yhdestä Prahan ”kuumimmista” ravintoloista, Sanshosta. Tarjoilija kertoi, että prahalaiset tulevat yleensä syömään klo 21 jälkeen, joten he pystyivät mahduttamaan meidät illalliselle koska olimme niin ajoissa (klo 19.30) liikkeellä. Pöydän varaaminen ei siis ole ollenkaan huono idea, mikäli mielii johonkin suosittuun ravintolaan myöhempään ajankohtaan. Sansho tarjoilee aasialaista fuusioruokaa ja paikan erikoisuus on ettei heillä ole lainkaan menua. Tuhannen korunan hintaan (n. 39€) saa eteensä kuuden ruokalajin illallisen. Aluksi tarjoilija varmistaa ettei asiakkailla ole allergioita tai mitään inhokkiruokia ja sen jälkeen keittiöstä kannetaan yksi yllätysruoka toisensa perään. Me söimme muun muassa upeaa lohisashimia, herkullisia simpukoita, rapeaksi paistettua possun mahaa sekä pehmeän rapuhampurilaisen. Ruoka oli todella maukasta, mutta emme voineet välttyä vertaamasta ravintolaa Helsingin vastaaviin, Farangiin ja Gaijiniin. Ja näihin verrattuna Sansho jää valitettavasti peränpitäjäksi.

Viikonlopun aikana ehdimme testata ravintolan jos toisenkin, mutta kunnian maininnan saa aivan meidän hotellin vieressä ollut vietnamilainen ravintola Viet Corner HD (Soukenicka 19, Praha 1). Tämä halpa ja hieman onnettoman näköinen ruokala ei houkutellut ulkonäöllään, mutta ravintolasta sai autenttisia tuoreita kevätrullia, pho-keittoa sekä bun chauta. Niitä onkin ollut Vietnamista lähdön jälkeen ikävä! Hyvien hampurilaisten perässä suuntasimme vielä Cafe Restaurant Palandaan, jonka 3 (!) nypittyä porsaspurilaista ja tryffeliranskalaiset majoneesilla sai niin pahan ähkyn aikaiseksi, että meidän piti tehdä pieni sulattelukävelykierros kaupungilla ennen kuin pystyimme heittäytymään hotellin sängylle.

Lasten kanssa liikkeellä olevien kannattaa käydä pyörähtämässä Vytopna-ravintolassa, jossa juomat kuljetetaan pöytiin pienoisjunien kyydissä. Ruuan tasosta meillä ei ole tietoa, sillä kävimme vain juomassa yhdet tuopilliset, mutta viereisiin pöytiin kannetut annokset toivat meille mieleen Rosson. Ruoka ei tässä ravintolassa ehkä olekaan se päävetonaula vaan 400 metrin pienoisrautatie, joka näytti hauskuuttavan ainakin paikan lapsiasiakkaita. No-ooh, sama kai se on tunnustaa, että samojen junien perässä mekin siellä oltiin 😀

Näe

Kaiken tämän syönnin lomassa ehdimme tietysti nähdä myös itse kaupunkia. Prahan vanhakaupunki on mielettömän kaunis ja parasta ajanviettoa onkin ehdottomasti kävellä ympäriinsä. Vanhankaupungin lisäksi kannattaa käydä tutustumassa uuteen kaupunkiin (Nové město), joka nimestään huolimatta on rakennettu 1300-luvulla, sekä Prahan linnaan ja tätä ympäröivään pieneen kaupunkiin (Malá strana). Me teimme myös kivan pikkuturneen ratikalla nro 22, joka kulkee sekä vanhan että uuden kaupungin halki Prahan linnalle saakka. Ratikka tekee itse asiassa myös kierroksen kaupungin lähiössä, joka ei juuri esteettistä silmää hivele, mutta antaa kuitenkin mielenkiintoisen näkymän prahalaisten asumiseen.