Passit hukassa Kontumissa

Matkapäivät 25-27

Tällä kertaa ajoimme satoja kilometrejä ja koko pitkän ajomatkan voi helposti summata muutamalla sanalla: ohi kiitävää maaseutua, punaista hiekkaa pöllyäviä teitä, harmaata hiekkaa pöllyäviä teitä, tiellä poukkoilevia lehmiä ja vesipuhveleita, roskaisia tienpientareita ja yhdentekeviä kaupunkeja. Ainoa poikkeus satojen kilometrien matkalla oli 50 kilometrin ajopäivä Pleikuista Kontumiin. Sen piti olla meidän lepopäivä, sillä olimme edellispäivänä ajaneet yli 180 kilometriä tylsääkin tylsempää reittiä takapuolet puuduksissa. Kuinkas ollakaan kun pääsimme Kontumiin ja olimme varaamassa hotellia yöksi, tajusimme että molempien passit olivat jääneet edelliseen hotelliin! Vietnamissa kun passit täytyy jättää hotellin vastaanottoon, koska hotellien pitää ilmeisesti rekisteröidä kaikki ulkomaalaiset vieraat paikalliselle poliisille. Aamulla lähtöhulinoissa emme muistaneet pyytää passeja takaisin, eikä myöskään hotellin henkilökunta tajunnut antaa passeja meille. Eihän siinä sitten auttanut kun lähteä ajamaan takaisin Pleikuun hakemaan passeja ja sen jälkeen ajaa takaisin Kontumiin, jotta meillä ei olisi seuraavana päivänä liian pitkä matka ajettavana. Vaikka ylimääräistä matkaa passin hakureissusta tuli vain 100 kilometriä, menee siihen näillä teillä ja tässä liikenteessä aikaa lähes 4 tuntia. Rehellisesti voimme sanoa, että ensimmäiset 15 minuuttia ajettiin hiljaisuuden vallitessa. Molemmat olimme sen verran väsyneitä, että olimme jo ehtineet iloita suunnitellusta lepopäivästä, joka ei sitten mennytkään ihan putkeen. Aika nopeasti harmitus kuitenkin hävisi kun tapahtuneen laittoi oikeaan perspektiiviin. Olisimme voineet unohtaa passit Buon Ma Thuotiin, jonne ajomatkaa olisi ollut 50 kilometrin sijaan yli 200 kilometrä! Nyt päästiin helpolla.

Kontumin kaupunki oli matkan positiivinen yllättäjä. Ei kaupungissa ollut sen enempää tarjottavaa turistille kuin Buon Ma Thuotissa tai Pleikussakaan, mutta se oli mukavan pieni ja kaupungin läpi virtaava joki sekä ympäröivät vuoret tekivät siinä kauniimman kuin kahdesta aiemmasta paikasta. Viihtyvyyteen vaikutti myös onnistunut hotellivalinta. Lonely Planetin suosittelemana löysimme Family Hotellin (15 euroa yö), joka poikkesi perinteisistä kerrostalomaisista vietnamilaisista hotelleista bungalowmaisella majoituksella sekä viihtyisällä sisäpihalla, jossa oli kaunis puutarha. Kaupungissa on muutama ravintola, mutta länsimaalaisesta ruuasta ei kannata haaveilla. Kaikissa paikallisissa ravintoloissa ei ole englanninkielisiä listoja joten muutaman vietnaminkielisen sanan ymmärtäminen auttaa jo paljon. Vietnamilaiset kun syövät kaikkea krokotiilista koiriin ja myös eläinten sisälmykset sekä veri käytetään ruuanlaitossa hyödyksi. Jos mielii jotain hieman tutumpaa syötävää, sanoilla ”bo” ja ”ga” (nauta ja kana) saa useimmiten ihan perushyvää ruokaa.

Kontumin ympärillä on yli 700 vähemmistöheimon kylää. Näillä ”hill tribe” kylien asukkailla on ollut jo pitkään ongelmia Vietnamin valtion kanssa, sillä valtio haluaa sulauttaa kansat muuhun maahan. Heimokouluja ja oikeuslaitoksia on lakkautettu, uskonnon harjoitus on kielletty ja ihmisten maat on otettu valtion haltuun. Vähemmistöheimot ovat yrittäneet taistella oikeuksiensa puolesta, mutta tämä on johtanut väkivaltaisiin yhteydenottoihin, viimeksi 2000-luvun puolessa välissä. Osaan kylistä turisteilla ei olekaan mitään asiaa, sillä paikalliset viranomaiset käännyttävät matkailijat nopeasti pois. Kontumin kaupungin laitamilla on muutamia vähemmistökyliä joihin tehdään turistiretkiä. Luimme netistä, että kylissä heimon jäsenet esittävä turisteille tanssi- ja musiikkiesityksiä perinnevaatteissa maksua vastaan. Näitä retkiä ”aitoihin kyliin” olemme tehneet aiemmin Indonesian Balilla ja ne ovat jostain syystä aina todella vaivaannuttavia.  Mopolla liikkuessa meillä on ollut mahdollisuus pysähtyä matkan varrella vastaan tulleisiin pieniin kyliin ja istahtaa kahville seuraamaan ihmisten päivittäistä elämää lavastetun shown sijaan. Emme siis ole nähneet tanssia tai paljoa perinnevaatteitakaan, mutta silti tämä matkustustapa on ollut meille paljon mielekkäämpää, varsinkin kun olemme samalla päässeet juttelemaan (kielitaidon puutteesta johtuen aika rajoitetusti) kylän asukkaiden kanssa.

Rong-heimotalo toimii kyläläisten juhlapaikkana ja kokoushuoneena. Talot on rakennettu bambusta ja puusta nauloja käyttämättä.

Iltapäivän teehetki on iloinen asia

Family hotellin viihtyisä sisäpiha